Keiden kaupunki -hanke teki syksyllä 2022 kaksi työmatkaa ulkomaille maata ja merta pitkin. Tässä jutussa hankkeen jäsenet kertovat kokemuksiaan juna- ja laivamatkustamisesta Suomesta Belgiaan ja Puolasta Suomeen. Kokemuksia kertyi niin paljon, että julkaisemme ne kahdessa erässä. Jutun toinen osa ilmestyy viikon kuluttua.

Mistä mihin matkustit?

Tiina: Matkustin Ainurin ja Hannan kanssa kaupunkihistorian EAUH-konferenssiin Antwerpeniin, Belgiaan. Lähdimme yhdessä matkaan Turusta, mistä etenimme ensin yölaivalla Tukholmaan. Ainur oli samana päivänä jo saapunut junalla kotoaan Oulusta Turkuun. Tukholmasta jatkoimme junalla Göteborgiin ja sieltä laivalla taas yön yli Saksaan Kieliin. Kielistä matkasimme yhden päivän aikana neljällä eri junalla määränpäähämme Antwerpeniin. Vaihdoimme junaa Hampurissa, Kölnissä ja Brysselissä. Konferenssin jälkeen jatkoin junalla matkaa Zürichiin, minne pääsin helposti yhdessä päivässä yhdellä vaihdolla (ja vähän vaivalloisella asemalta toiselle siirtymisellä) Pariisissa.

Hanna: Matkustin Tiinan ja Ainurin kanssa Tiinan mainitsemaa reittiä Turusta Antwerpeniin. Matka kesti kuta kuinkin tasan kaksi vuorokautta. Paluumatkalla poikkesin Saksassa Kasselissa järjestettävään Documenta15-näyttelyyn. Matka kulki paikallisjunilla viiden vaihdon kera Belgiasta Saksaan. Matkalla oli hieman mutkia paikallisjunan peruuntuneen vuoron takia, jouduin ostamaan Saksassa kahdelle viimeiselle etapille uudet liput junavaihtojen epäonnistuttua. Kotimatka Kasselista Kielin kautta Göteborgiin, Tukholmaan ja Turkuun sujui ilman viivästyksiä. 

Ainur: Palasin Antwerpenistä Brysselin ja Helsingin kautta Ouluun hiukan huijaamalla. Päätin siis lentää Brysselistä Helsinkiin, sillä minulla ei ollut paljon aikaa varattuna kotimatkaa varten. Yövyin Helsingissä ja matkustin loppumatkan junalla.

Tiitu: Olin taiteilijavieraana Puolassa Łódźissa sarjakuvafestivaaleilla. Sarjakuvani oli ilmestynyt viime keväänä puolaksi. Matkustin yksin maata ja merta pitkin takaisin kotiin Tampereelle: junalla Puolan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin läpi, laivalla Tukholmasta Turkuun ja junalla Turusta Tampereelle. Matkustin vain päiväjunilla ja yövyin matkalla Varsovassa, Flensburgissa, Malmössä ja laivalla. Matkustin erityisen hitaasti, matkan olisi voinut taittaa paljon nopeamminkin. Vietin päivän Varsovassa sillä en ollut ennen käynyt Puolassa ja tapasin Malmössä ystäviäni.

Miten olit valmistautunut?

Tiina: Koska matkustimme yhdessä oli yksi suuri haaste varmistaa kaikille paikat samoihin juniin ja vaunuihin. Pohdimme ensin muutamia eri reittivaihtoehtoja yhdessä, ja sitten pidimme zoom-kokouksen, jonka aikana varasimme liput etappi kerrallaan. Matkaan valmistauduin varaamalla tarpeeksi evästä ja luettavaa, ja molemmille tulikin käyttöä varsinkin Saksan ja Belgian halki matkustaessamme. Jos kaikki muu menee mönkään eikä ole edes istumapaikkaa, niin aina voi kuitenkin lukea mieluisaa pokkaria ja syödä keksejä, vaikka sitten junan käytävän lattialla.

Ainur: Olin suunnitellut että pystyisin työskentelemään matkan aikana. Ruotsissa Tukholman ja Göteborgin välillä kulkevassa MTRX-junassa Teams-kokoustaminen toimi ihan hyvin. Toisin Deutsche Bahnissa, jossa olin suunnitellut kirjoittavani konferenssiesitystäni – täyteen tungetussa junassa en ruvennut kaivamaan esiin tietokonetta, vaan keskityin Kielin rautatieasemalla ostamieni lehtien lukemiseen.

Hanna: Olimme matkoja varatessa tarkkoja, että saamme matkaliput samoihin junavaunuihin ja lautalla lähekkäin toisiamme. Matkan suunnittelu sujui hyvin, kaikilla meistä oli ennestään kokemusta Saksassa ja Ruotsissa junamatkailusta, joten lippujen varaaminen ei ollut vaikeaa. Tiinan varaamat keksit pelastivat väsyneet matkalaiset, kun Saksassa pisimmällä etapilla jouduimme ahtautumaan peruuntuneen junan sijaan puolet ahtaampaan junaan ja istumaan lattialla. Täytyy tästä kokemuksesta viisastuneena satsata jatkossa paremmin eväisiin. 

Tiitu: Tapahtuman järjestäjä maksoi matkani ja oli ällistynyt kun halusin matkustaa junalla paluumatkan ja yritti puhua minut ympäri ja muuttamaan mieleni. En suostunut muuttamaan matkasuunnitelmiani. Ikävä kyllä jouduin aikataulusyistä lentämään menomatkan. Suunnittelin matkan tarkkaan ja ilmoitin tarkat junat, joihin sarjakuvafestivaalit minulle voisivat liput ostaa. Lupasin itse maksaa majoituksen matkan aikana. Ensin piti päättää mitä kautta reittini kulkisi. Linja-auto Baltian läpi olisi ollut nopeampi, mutta pidän enemmän junasta. Bussissa en pysty esimerkiksi lukemaan tai piirtämään yhtään. Baltian läpi menee kyllä junaratakin mutta se on vähän hankala. Uutta rautatieyhteyttä Varsovasta Tallinnaan rakennetaan kyllä parhaillaan. Useampi asuinyhteisöni jäsen oli kesällä matkustanut interreilillä. Kyselin heiltä vinkkejä matkustamiseen. Yksi vinkki oli varata riittävästi aikaa junan vaihtoon. Jos juna on vain vähän myöhässä ehdin vielä vaihtoyhteyteen. On harmillista myöhästyä ensimmäisestä vaihtoyhteydestä ja sitä kautta jokaisesta päivän vaihdosta.

Latasin puhelimeeni monta äänikirjaa ja kokeilin ensi kertaa E-kirjoja, joita puhelimeen tuli ladattua myös useita. Pakkasin mukaani myös kutimet ja piirustusvälineet. Otin käyttöön myös sovelluksen, jolla löytää lähimmän kasvisruokaa tarjoavan ravintolan nopeasti.

Millaista hyötyä aikaisemmasta junamatkailukokemuksesta oli?

Hanna: Hyvä etukäteissuunnittelu oli kaiken a ja o. Matkojen varaaminen oli helppoa, kun oli hieman ennakkotietoa matkareiteistä ja kulkuvälineistä. Jokaisesta maata pitkin tehdystä matkasta kertyy kokemuksia, jotka auttavat ennakoimaan seuraavia matkoja eli matkanteon hiljaista tietoa. Aikaisemmin yksin matkustaneena oli rentoa matkustaa yhdessä, mutta kokemus yksin matkustamisesta auttoi, jos eteen tuli pulmia.

Tiina: Olen aika kokenut maata ja merta pitkin matkustaja, ja varsinkin Saksan ja Ruotsin junat ovat tulleet vuosien mittaan hyvin tutuiksi. Kokemuksesta oli ainakin se hyöty, että tiesin liian tiukkojen vaihtojen olevan Saksassa riski junien myöhästelyn takia, joten osasimme varata aikatauluun väljyyttä. Lopulta aikataulumme tosin pelasti erityisesti se, että kaikki Saksassa käyttämämme junat olivat myöhässä sopivasti suhteessa toisiinsa. Kaikkea ei siis voi ennakoida, mutta kaikki voi siitä huolimatta mennä ihan hyvin ja yleensä meneekin.

Tiitu: Mulla on jonkin verran kokemusta hitaasta matkaamisesta Euroopassa eikä ajatus esimerkiksi yhdentoista tunnin junamatkasta huolettanut. Olen joskus matkustanut yhtäjaksoisesti 26 tuntia linja-autolla Prahasta Tukholmaan. Nyt minulla olisi useita pysähdyksiä.

Miten junamatkailu eroaa kokemuksesi mukaan lentämisestä?

Hanna: Maata pitkin matkustaminen on valitettavasti edelleen lentämistä kalliimpaa, vaikka hyvissä ajoin varatut matkaliput voivatkin olla edullisempia kuin viime hetken varaukset. Kielitaito voi olla tarpeen, kun tapahtuu jotain yllättävää. Junalla matkustaessa on enemmän tekemisissä ympäröivän maailman kanssa. Maata pitkin matkustaessa tulee kohdanneeksi eri tavalla paikalliset toimintatavat kuin jos lentäisi suoraan kohteeseen. Tälläkin matkalla pääsimme sukeltamaan ruotsalaiseen, saksalaiseen ja belgialaiseen junailukulttuuriin. 

Tiina: Junamatkailu sopii mielelleni ja ruumiilleni paremmin kuin lentäminen. Vaikka se on tietyllä tavalla hankalampaa ja vie aikaa, pystyn rentoutumaan paremmin ja esimerkiksi uppoutumaan kirjoittamiseen tai lukemiseen.

Ainur: Junassa on pienempi riski kärsiä ahtaanpaikankammosta. Itse rentoudun kyllä lentokoneessakin, mutta haluan muista syistä välttää lentämistä. Tarttuvat taudit leviävät ikävä kyllä molemmissa kulkuvälineissä, mutta junassa on ainakin mahdollista siirtyä ravintolavaunuun tai käväistä pysähdyksillä haukkaamassa raitista ilmaa. Siirtymävaiheiden vaivattomuus on junamatkailun suuri etu. Kun saavun Ouluun, en halua jäädä autiolle lentoasemalle odottelemaan aamun ensimmäistä bussia tai soitella kalliin taksin perään. Kävelen mieluummin rautatieasemalta kotiini 10 minuutissa.

Tiitu: Lentokone on kuin hissi. Nousen siihen ja äkkiä olen jossain aivan muualla. On todella terveellistä huomata miten pitkä matka Varsovasta todellisuudessa on Tampereelle. Lentokenttien turvatarkastukset ovat myös todella raastavia. Rautatieasemalle voi kävellä ja junaan voi vain nousta. Se on inhimillisempää. Lentokentät ja lentäminen nostavat stressitasoani. Junassa on aikaa ajatuksille. Moni rautatieasema on kaunis rakennus, jossa on melankolista lähdön tunnelmaa. Rautatieasemissa parasta on se, että ne sijaitsevat lähes aina kaupungin keskustoissa toisin kuin lentoasemat. Junaa vaihtaessa voi ehtiessään tehdä vaikka pienen kävelyn kaupungilla. Lentokentällä tämä tuskin onnistuu.

Mikä oli suosikkietappi ja/tai -kulkuväline?

Ainurin suosikkietappi: Laivamatka Göteborgista Kieliin Stena Linella. Toisin kuin Ruotsinlaivassa Turusta Tukholmaan, hytti oli tilava ja hiljainen, ja siinä oli ikkunakin. Nukkuminen oli rentouttavaa ja aamuherätys inhimilliseen aikaan. 

Tiinan suosikkikohtia: Tällä kertaa tuntui erityisen juhlavalta lähteä Turun satamasta, kun olimme yhdessä lähdössä seikailulle. Samoin oli ihanaa saapua Tukholmaan kukonlaulun aikaan kerrankin yhdessä eikä yksin. Aamun kruunasi aamupala legendaarisessa Vete-Kattenissa ennen Göteborgin-junan lähtöä. Myös saapuminen Antwerpeniin oli juhlava. Asema löi meidät ällikällä, se oli kuin jonkinlainen junamatkailun pyhättö.

Hannan suosikkietappi: Kävin tällä matkalla ensimmäistä kertaa Göteborgissa ja ihastuin kaupunkiin. Paluumatkalla minulla oli mahdollisuus jäädä yhdeksi yöksi Göteborgiin ja tutustua paremmin kaupunkiin. Maata pitkin matkailun parhaita puolia on erilaisten paikkakuntien, niin isojen kuin pienien näkeminen. 

Tiitun parhaat hetket: aina kun juna lähti asemalta ja kaupunki jäi taa. Matka jatkui kohti uusia maisemia. Istuin aina pitkään katsomassa junan ikkunasta maisemien vaihtumista keskustan korkeista rakennuksista esikaupungeiksi ja teollisuusalueiksi ja lopulta maaseuduksi. 

    Hienoin etappi Tiitun matkalla oli Hampurista Flensburgiin, jossa olin yötä kivassa vanhassa hostellissa satamassa, siis meren rannalla. En ollut koskaan ennen mennyt sitä väliä. Juna ylitti korkealla sillalla pienen kaupungin, ilmeisesti Rendsburgin ja välillä rata kulki aivan purjevenesatamien vierestä. Flensburg, aivan Saksan ja Tanskan rajalla, oli hyvin säilynyt ja kaunis vanha tanskalainen satamakaupunki, joka nykyään sijaitsee nippanappa Saksan puolella. Suosittelen retkikohteeksi. Juutinrauman silta on myös jännä, mutta sen olen itse ylittänyt jo monta kertaa, että uutuudenviehätys on jo vähän kadonnut.

Mistä oli matkalla erityisesti iloa?

Hanna: Yhdessä matkustaminen oli mukavaa. Kevensi matkaa, kun yhdessä huolehdittiin käytännön asioista. Maantieteellisesti pitkälle matkalle kannattaa varata tarpeeksi aikaa, etenkin manner-Euroopassa junaliikenteen takia. Matka-aikataulumme oli mielestäni onnistuneesti suunniteltu, eikä oikeastaan missään vaiheessa ollut kiire.

Ainur: Meillä oli hyvä ryhmähenki ja kaikkien tarpeet otettiin huomioon. Tunnistan itsessäni taipumuksia kiukutteluun ja mököttämiseen jos joudun ryhmän vuoksi laiminlyömään perustarpeitani. Näin ei käynyt tällä kertaa, vaan kaikki pitivät yhdessä huolta että ehdimme sopivin väliajoin virkistäytyä ja täydentää varastoja. Vastoinkäymisistäkin tuli ensi harmituksen jälkeen hauskoja muistoja, kun puimme niitä yhdessä.

Tiitu: Iloisesti yllätyin, että ihan jokainen juna matkallani oli aikataulussa. Iloitsin myös yksin matkustamisesta. Ei tarvitse ottaa huomioon kuin oma väsymys, nälkä ja muut tarpeet. Voin mennä juuri siihen asemaravintolaan, johon huvittaa mennä tai ostaa vain kaupasta eväät jos en jaksa etsiä ravintolaa. Voin muuttaa mieleni hetkessä, neuvottelematta kenenkään kanssa yhtään mistään. Yksin matkustaminen sopii minulle tosi hyvin.

Jatkuu viikon päästä 25.11.2022.