Tässä jatkoa viikko sitten alkaneelle juttusarjalle, joka esittelee Keiden kaupunki -hankkeen kokemuksia työmatkoista ulkomaille maata ja merta pitkin.

Mihin kiinnitit asemilla huomiota?

Ainur: Pidän saksalaisista rautatieasemista. Niissä on yleensä laaja tarjonta sekä ruumiin että hengen ravintoa. Kokeneena matkustajana Tiinalla oli hyviä vinkkejä sekä Ruotsin että Saksan puolella. Tiinan vinkkien ansiosta vältyttiin hämmentäviltä tilanteilta, esimerkiksi Stena Linen terminaalissa Göteborgissa. Olisin varmaankin eksynyt tai myöhästynyt, jos en olisi tiennyt, miten sinne pääsee jalan. Stena Linen check-in oli silti hiukan hämmentävä, koska terminaalissa ei ollut selkeää ohjeistusta matkustajille. Jonkinlainen numerolappusysteemi oli käytössä, mutta kukaan ei kuitenkaan noudattanut sitä, vaan mentiin suoraan tiskille ilmoittautumaan. 

Hanna: Entisenä rakennustutkijana kiinnitän toki aina huomiota asemien arkkitehtuuriin. Göteborgin sympaattinen ja kaunis vanha asemarakennus sekä Antwerpenin loistelias kolonialismin monumentti jäivät erityisesti mieleen. Antwerpenista Kasseliin jäin peruuntuneen junan takia Unnan pikkukaupungin asemalle ja sekin oli mieleenpainuva hetki harmillisuudessaan. Google translate onneksi pelasti, kun tieto peruuntumisesta tarjottiin vain saksaksi. Eri maiden käytännöt asemien palveluissa ja informaatiossa ovat kiinnostavia. Jokaisella etapilla tällaisiin asioihin kun kiinnittää huomiota, kertyy arvokasta hiljaista tietoa tuleville maata pitkin taitettaville matkoille. 

Tiitu: Kiinnitin huomiota asemarakennusten kauneuteen. Esimerkiksi Malmössä ( vuodelta 1856) ja Kööpenhaminassa (vuodelta 1911) on kauniit ja kodikkaat rautatieasemat. Kööpenhaminan asemalta ulos astuessa on suoraan edessä Kööpenhaminan Tivoli. Kannattaa siis käydä vilkaisemassa ulos ovesta kun vaihdat junaa Köpiksessä. Saman suosittelen muuten tekemään myös Kölnissä, jossa en kylläkään tällä reissulla käväissyt. Siellä heti ovella on vastassa majesteetillinen Kölnin tuomiokirkko.

Millaisia eroja oli eri maiden välillä?

Ainur: Ruotsin ja Saksan rautateillä matkustaminen oli tuttua useammalle ryhmämme jäsenelle. Juttelimme siitä, miten vasta Belgian puolella tuntui siltä että olimme “oikein ulkomailla.” Minusta on aina mukavaa palata Saksaan, sillä olen asunut siellä jo 1990-luvun alussa. Tuntuu hauskalta käydä vieraissa paikoissa ja ymmärtää suurin piirtein miten asiat toimivat – ja jos ei ymmärrä, voi aina kysyä tai edes valittaa asiasta. Olen myös usein matkustellut Ranskassa ja jonkin verran Italiassa, mutta koska en osaa ranskaa tai italiaa kovin hyvin, tunnen oloni aina hiukan jännittyneeksi. Siksi oli huvittavaa huomata, että flaaminkielisen Antwerpenin jälkeen tuntui helpotukselta käväistä ranskankielisessä Brysselissä. Kerrankin ranska tuntui tutulta ja turvalliselta asiontikieleltä!

Hanna: Tällä matkalla kiinnostava ero maiden välillä oli maskikäytännöt. Saksassa oli junissa elo-syyskuun vaihteessa voimassa erittäin tiukka maskiohjeistus, konduktööri kävi ojentamassa harvoja maskittomia maskin käytössä. Heti maan vaihtuessa toiseen, tässä tapauksessa Belgiaan, maskit hävisivät ihmisten kasvoilta. 

Tiitu: Kiinnitin huomiota, että Puolassa juna soitti aina pilliä lähestyessään tasoristeystä tai asemaa, jolla se ei pysähtynyt. Saksan kaikissa junissa ei tarkistettu lippuja. Varsovan ja Berliinin välinen juna oli ehdottomasti tilavin koko matkalla. Tai tilavin, jossa olen koskaan ollut. Jalat olivat miltei suorana jos ne asetti jalkatuille. Polvet eivät todellakaan osuneet alaslaskettuun pöytään, eivät edes ylettyneet pöydän alle. Saksan rautatiet olivat reitilläni ainoa, joka vaati maskien käyttöä ja ihmiset kyllä pukivat maskin heti rajalla. Saksan junista en löytänyt pistorasiaa laturia varten. Toinen matkustaja neuvoi, että se sijaitsee alhaalla penkkien välissä. Puola ja Pohjois-Saksa olivat maastoltaan todella tasaisia. Ensimmäinen mäki tuli vastaan vasta Tanskassa. Missään, siis edes Łódźin neljän tähden hotellissa, jonkan sarjisfestarit maksoivat, ei ollut bideesuihkua. Suomessa sellainen on jopa junan vessassa. Kaksikerroksisella junalla matkustin vain Suomessa ja Saksassa.

Miten kehosi suhtautuu junamatkailuun?

Tiina: Junamatkailu nostaa ruumiin perustarpeet esiin, koska matkat voivat olla pitkiä. Riittävä ruoka sekä juoma, toimivat vessat ja hyvät nukkumismahdollisuudet nousevat keskeisiksi kysymyksiksi, joita ei kannata väheksyä. Tällä matkalla minulla oli mukana ärsyttävän paljon matkatavaroita, koska olin vielä jatkamassa matkaa, joten kehoni joutui hiukan koville rahaatessaan matkalaukkua eri asemien ja terminaalien portaissa sekä Göteborgin ja Antwerpenin epätasaisilla jalkakäytävillä.

Hanna: Junamatkailu on mielestäni keholle lempeä vaihtoehto, jos perusasiat on kunnossa. Alkumatkasta minulla oli uintireissulta tarttunut molempien korvien korvakäytävätulehdus, joka oli erityisen kivulias risteilylaivan ilmastoinnin takia. Lentäessä korvatulehdukset olisivat varmasti olleet myös ongelma. Junalla matkustaessa niitä ei huomannutkaan. 

Tiitu: Malmöstä Tukholmaan kulkeva X2000-juna on ainoa juna, jossa olen kokenut matkapahoinvointia. Kyseessä on kallistuvakorinen suurnopeusjuna. Nyt varauduin  keikkuvaan matkaan ja olin jo kotimaasta ostanut apteekista matkapahoinvointilääkkeitä ja selvisin tästä neljän ja puolen tunnin matkasta ensimmäistä kertaa ilman pahaa oloa. 

Tapahtuiko jotain yllättävää?

Ainur: Saksassa tapahtui ensimmäinen suurempi vastoinkäyminen. Hampurin ja Kölnin välisen junan runko oli vaihtunut, ja kolmen 1. lk vaunun tilalle tulikin vain yksi. Jouduimme ahtautumaan siihen muiden 1. lk matkustajien kanssa. Harmitti, koska olimme varta vasten varanneet 4 tunnin matkalle ensimmäisen luokan paikat. 

Löysimme osaston, jossa oli yksi vapaa istumapaikka. Ainur päästettiin siihen istumaan, ja Tiina ja Hanna istuivat lattialle matkatavaroiden väliin. Ajoittain tuli klaustrofobinen olo, koska matkatavarat ja paikkojaan epätoivoisesti etsivät kanssamatkustajat täyttivät käytävät. Onneksi osastomme muut matkustajat osoittautuivat leppoisiksi ja huumorintajuisiksi. Jutustelimme heidän kanssaan ja vaihdoimme kuulumisia ja lainasimme lukemista. Tsemppasimme myös toisiamme, kun jonkun piti lähteä uhkarohkealle matkalle kohti vessaa tukkoon tungetun käytävän läpi. Matkan varrella matkustajia jäi pois kyydistä, ja Hannalle ja Tiinallekin löytyi lopulta istumapaikat ja latauspaikat. Kaikki vessatkaan eivät olleet vielä ehtineet mennä epäkuntoon! Tämän koettelemuksen jälkeen Kölnin ja Brysselin välisen junan 1. luokan osasto – moderni, viileä ja tilava – tuntui taivaalliselta. Kaiken huipuksi iloinen Salvador Dali-viiksinen Deutsche Bahnin virkailija jakoi herkullisia keksejä.

Tiina: Hollannissa oli rautatielakko matkapäivänämme, joten kiittelimme onneamme, kun emme olleet varanneet sellaista reittivaihtoehtoa, joka olisi kulkenut Hollannin kautta.

Hanna: Antwerpenista Kasseliin matkustaessani paikallisjunien peruuntuneet vuorot ja myöhästyneet aikataulut olivat hieman stressaava kokemus, etenkin kun informaatiota ei ollut saatavilla kuin saksaksi. Jouduin ostamaan uudet junaliput ja pääsin perille Kasseliin parin tunnin viivästyksellä. Tulipa samalla nähtyä perusteellisesti Unnan rautatieasema!

Tiitu: Varsovan juna ei tullut Berliinissä päärautatieasemalle ja minulla oli junanvaihto vielä Berliinin sisällä. En kuitenkaan löytänyt vaihtoyhteyttäni. Olin jäänyt väärällä asemalla! Kaikki muutkin matkustajat olivat jääneet junasta sillä samalla asemalla, enkä ollut edes katsonut aseman nimeä. Onneksi Berliinin julkinen liikenne oli minulle tuttu ja ajelin U-bahnilla päärautatieasemalle. Ja onneksi olin uskonut naapuriani ja varannut tarpeeksi vaihtoaikaa. Ehdin vielä syömään pikaisen lounaankin, oluen kera (olut oli halvempi kuin limsa, koska kyseessä on Saksa), enkä myöhästynyt Hampurin junasta.

Millaisia keskusteluja aihe herätti muiden kanssa?

Tiina: Kun konferenssissa mainitsimme tulleemme junalla, alkoivat monet tutkijatoverimme kertoa, että hekin kyllä haluaisivat periaatteessa tulla junalla, vaikka olivat tällä kertaa lentäneet. Junamatkailuun siis kohdistuu paljon potentiaalista kiinnostusta. Ja osa osallistujista olikin toki tullut junalla, suurin osa tosin vähän lähempää kuin me.

Hanna: Maata pitkin matkustaminen herättää kiinnostusta ja moni haluaa reflektoida sitä omiin matkustustottumuksiinsa. Useimmille maata pitkin matkustaminen kuulostaa edelleen utopistiselta. Minulle se on jo arkinen ja itsestäänselvä valinta. Toki se ottaa eri tavalla aikaa ja resursseja kuin lentäminen, mutta on ehdottomasti palkitsevampaa ja monipuolisempaa matkustelua. Lentämällä ulkomailla konferensseissa käyminen tuntuu aika mielettömältä tässä maailman tilassa, mutta maata pitkin matkustaminen tekee konferenssimatkoista mielekkäitä ja mieleenpainuvia.

Tiitu: Kuten jo kerroin sarjakuvafestivaalien järjestäjä vähän nikotteli joutuessaan järjestämään junamatkani, koska hän oli matkalippujen lisäksi vastuussa vieraiden matkan sujuvuudesta, mukavuudesta ja turvallisuudesta. Ilmeisesti hän oletti, että nämä eivät toteudu junamatkalla. Muiden kansainvälisten taiteilijavieraiden kanssa asiasta puhuin melko paljonkin. Saksalaiset matkustivat junalla, mutta espanjalaisen ja belgialaisen mielestä aikaa kuluu junamatkailuun liikaa. Itseäni se ei haitannut sillä milloin enää nykyään on aikaa vain istuskella itsekseen useita päiviä, lukea tai kuunnella kirjoja ja tehdä käsitöitä tai piirustella jotain, minkä ei tarvitse tulla mihinkään. Lisäksi ilmastoahdistus vaivaa siinä määrin, että annan mieluummin joitakin päiviä elämästäni matkantekoon kuin lennän viikonlopuksi Puolaan.

Eräs minua vanhempi kollega oletti minun matkustavan junalla taloudellista syistä. Yritin selittää, että junalla matkustaminen on aika paljon kalliimpaa kuin lentäminen. En ole ihan varma ymmärsikö hän. Kielimuuri oli välillämme melko korkea.

Mitä vielä haluaisit kertoa?

Ainur näki Göteborg-Kielin laivassa joukkoliikenne-aiheista unta: Nousin pitkänmatkanbussiin, jonka kyydissä oli myös kameleita. Pitelin nuoren kamelin päätä sylissäni. Seuraavana päivänä matkustimme Saksan ja Belgian halki määränpäähämme, Antwerpeniin. Kun pitkän matkan jälkeen saavuimme Antwerpenin näyttävälle rautatieasemalle ja astuimme ulos, näimme aivan rautatieaseman edustalla – kamelin! Antwerpenin eläintarhan portin pielessä on nimittäin kamelin patsas. 

Hanna: Maata pitkin matkustaminen on niin kiinnostavaa ja monipuolista, että suosittelen sitä kyllä ihan kaikille. 

Tiitu: Junalla matkustaminen oli taas niin mahtava elämys ja kulkeminen tuntui helpolta ja mutkattomalta, että aion jatkossakin vältellä lentämistä myös työmatkoilla. 

Keiden kaupunki -hanke teki syksyllä 2022 kaksi työmatkaa ulkomaille maata ja merta pitkin. Tässä jutussa hankkeen jäsenet kertovat kokemuksiaan juna- ja laivamatkustamisesta Suomesta Belgiaan ja Puolasta Suomeen. Kokemuksia kertyi niin paljon, että julkaisemme ne kahdessa erässä. Jutun toinen osa ilmestyy viikon kuluttua.

Mistä mihin matkustit?

Tiina: Matkustin Ainurin ja Hannan kanssa kaupunkihistorian EAUH-konferenssiin Antwerpeniin, Belgiaan. Lähdimme yhdessä matkaan Turusta, mistä etenimme ensin yölaivalla Tukholmaan. Ainur oli samana päivänä jo saapunut junalla kotoaan Oulusta Turkuun. Tukholmasta jatkoimme junalla Göteborgiin ja sieltä laivalla taas yön yli Saksaan Kieliin. Kielistä matkasimme yhden päivän aikana neljällä eri junalla määränpäähämme Antwerpeniin. Vaihdoimme junaa Hampurissa, Kölnissä ja Brysselissä. Konferenssin jälkeen jatkoin junalla matkaa Zürichiin, minne pääsin helposti yhdessä päivässä yhdellä vaihdolla (ja vähän vaivalloisella asemalta toiselle siirtymisellä) Pariisissa.

Hanna: Matkustin Tiinan ja Ainurin kanssa Tiinan mainitsemaa reittiä Turusta Antwerpeniin. Matka kesti kuta kuinkin tasan kaksi vuorokautta. Paluumatkalla poikkesin Saksassa Kasselissa järjestettävään Documenta15-näyttelyyn. Matka kulki paikallisjunilla viiden vaihdon kera Belgiasta Saksaan. Matkalla oli hieman mutkia paikallisjunan peruuntuneen vuoron takia, jouduin ostamaan Saksassa kahdelle viimeiselle etapille uudet liput junavaihtojen epäonnistuttua. Kotimatka Kasselista Kielin kautta Göteborgiin, Tukholmaan ja Turkuun sujui ilman viivästyksiä. 

Ainur: Palasin Antwerpenistä Brysselin ja Helsingin kautta Ouluun hiukan huijaamalla. Päätin siis lentää Brysselistä Helsinkiin, sillä minulla ei ollut paljon aikaa varattuna kotimatkaa varten. Yövyin Helsingissä ja matkustin loppumatkan junalla.

Tiitu: Olin taiteilijavieraana Puolassa Łódźissa sarjakuvafestivaaleilla. Sarjakuvani oli ilmestynyt viime keväänä puolaksi. Matkustin yksin maata ja merta pitkin takaisin kotiin Tampereelle: junalla Puolan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin läpi, laivalla Tukholmasta Turkuun ja junalla Turusta Tampereelle. Matkustin vain päiväjunilla ja yövyin matkalla Varsovassa, Flensburgissa, Malmössä ja laivalla. Matkustin erityisen hitaasti, matkan olisi voinut taittaa paljon nopeamminkin. Vietin päivän Varsovassa sillä en ollut ennen käynyt Puolassa ja tapasin Malmössä ystäviäni.

Miten olit valmistautunut?

Tiina: Koska matkustimme yhdessä oli yksi suuri haaste varmistaa kaikille paikat samoihin juniin ja vaunuihin. Pohdimme ensin muutamia eri reittivaihtoehtoja yhdessä, ja sitten pidimme zoom-kokouksen, jonka aikana varasimme liput etappi kerrallaan. Matkaan valmistauduin varaamalla tarpeeksi evästä ja luettavaa, ja molemmille tulikin käyttöä varsinkin Saksan ja Belgian halki matkustaessamme. Jos kaikki muu menee mönkään eikä ole edes istumapaikkaa, niin aina voi kuitenkin lukea mieluisaa pokkaria ja syödä keksejä, vaikka sitten junan käytävän lattialla.

Ainur: Olin suunnitellut että pystyisin työskentelemään matkan aikana. Ruotsissa Tukholman ja Göteborgin välillä kulkevassa MTRX-junassa Teams-kokoustaminen toimi ihan hyvin. Toisin Deutsche Bahnissa, jossa olin suunnitellut kirjoittavani konferenssiesitystäni – täyteen tungetussa junassa en ruvennut kaivamaan esiin tietokonetta, vaan keskityin Kielin rautatieasemalla ostamieni lehtien lukemiseen.

Hanna: Olimme matkoja varatessa tarkkoja, että saamme matkaliput samoihin junavaunuihin ja lautalla lähekkäin toisiamme. Matkan suunnittelu sujui hyvin, kaikilla meistä oli ennestään kokemusta Saksassa ja Ruotsissa junamatkailusta, joten lippujen varaaminen ei ollut vaikeaa. Tiinan varaamat keksit pelastivat väsyneet matkalaiset, kun Saksassa pisimmällä etapilla jouduimme ahtautumaan peruuntuneen junan sijaan puolet ahtaampaan junaan ja istumaan lattialla. Täytyy tästä kokemuksesta viisastuneena satsata jatkossa paremmin eväisiin. 

Tiitu: Tapahtuman järjestäjä maksoi matkani ja oli ällistynyt kun halusin matkustaa junalla paluumatkan ja yritti puhua minut ympäri ja muuttamaan mieleni. En suostunut muuttamaan matkasuunnitelmiani. Ikävä kyllä jouduin aikataulusyistä lentämään menomatkan. Suunnittelin matkan tarkkaan ja ilmoitin tarkat junat, joihin sarjakuvafestivaalit minulle voisivat liput ostaa. Lupasin itse maksaa majoituksen matkan aikana. Ensin piti päättää mitä kautta reittini kulkisi. Linja-auto Baltian läpi olisi ollut nopeampi, mutta pidän enemmän junasta. Bussissa en pysty esimerkiksi lukemaan tai piirtämään yhtään. Baltian läpi menee kyllä junaratakin mutta se on vähän hankala. Uutta rautatieyhteyttä Varsovasta Tallinnaan rakennetaan kyllä parhaillaan. Useampi asuinyhteisöni jäsen oli kesällä matkustanut interreilillä. Kyselin heiltä vinkkejä matkustamiseen. Yksi vinkki oli varata riittävästi aikaa junan vaihtoon. Jos juna on vain vähän myöhässä ehdin vielä vaihtoyhteyteen. On harmillista myöhästyä ensimmäisestä vaihtoyhteydestä ja sitä kautta jokaisesta päivän vaihdosta.

Latasin puhelimeeni monta äänikirjaa ja kokeilin ensi kertaa E-kirjoja, joita puhelimeen tuli ladattua myös useita. Pakkasin mukaani myös kutimet ja piirustusvälineet. Otin käyttöön myös sovelluksen, jolla löytää lähimmän kasvisruokaa tarjoavan ravintolan nopeasti.

Millaista hyötyä aikaisemmasta junamatkailukokemuksesta oli?

Hanna: Hyvä etukäteissuunnittelu oli kaiken a ja o. Matkojen varaaminen oli helppoa, kun oli hieman ennakkotietoa matkareiteistä ja kulkuvälineistä. Jokaisesta maata pitkin tehdystä matkasta kertyy kokemuksia, jotka auttavat ennakoimaan seuraavia matkoja eli matkanteon hiljaista tietoa. Aikaisemmin yksin matkustaneena oli rentoa matkustaa yhdessä, mutta kokemus yksin matkustamisesta auttoi, jos eteen tuli pulmia.

Tiina: Olen aika kokenut maata ja merta pitkin matkustaja, ja varsinkin Saksan ja Ruotsin junat ovat tulleet vuosien mittaan hyvin tutuiksi. Kokemuksesta oli ainakin se hyöty, että tiesin liian tiukkojen vaihtojen olevan Saksassa riski junien myöhästelyn takia, joten osasimme varata aikatauluun väljyyttä. Lopulta aikataulumme tosin pelasti erityisesti se, että kaikki Saksassa käyttämämme junat olivat myöhässä sopivasti suhteessa toisiinsa. Kaikkea ei siis voi ennakoida, mutta kaikki voi siitä huolimatta mennä ihan hyvin ja yleensä meneekin.

Tiitu: Mulla on jonkin verran kokemusta hitaasta matkaamisesta Euroopassa eikä ajatus esimerkiksi yhdentoista tunnin junamatkasta huolettanut. Olen joskus matkustanut yhtäjaksoisesti 26 tuntia linja-autolla Prahasta Tukholmaan. Nyt minulla olisi useita pysähdyksiä.

Miten junamatkailu eroaa kokemuksesi mukaan lentämisestä?

Hanna: Maata pitkin matkustaminen on valitettavasti edelleen lentämistä kalliimpaa, vaikka hyvissä ajoin varatut matkaliput voivatkin olla edullisempia kuin viime hetken varaukset. Kielitaito voi olla tarpeen, kun tapahtuu jotain yllättävää. Junalla matkustaessa on enemmän tekemisissä ympäröivän maailman kanssa. Maata pitkin matkustaessa tulee kohdanneeksi eri tavalla paikalliset toimintatavat kuin jos lentäisi suoraan kohteeseen. Tälläkin matkalla pääsimme sukeltamaan ruotsalaiseen, saksalaiseen ja belgialaiseen junailukulttuuriin. 

Tiina: Junamatkailu sopii mielelleni ja ruumiilleni paremmin kuin lentäminen. Vaikka se on tietyllä tavalla hankalampaa ja vie aikaa, pystyn rentoutumaan paremmin ja esimerkiksi uppoutumaan kirjoittamiseen tai lukemiseen.

Ainur: Junassa on pienempi riski kärsiä ahtaanpaikankammosta. Itse rentoudun kyllä lentokoneessakin, mutta haluan muista syistä välttää lentämistä. Tarttuvat taudit leviävät ikävä kyllä molemmissa kulkuvälineissä, mutta junassa on ainakin mahdollista siirtyä ravintolavaunuun tai käväistä pysähdyksillä haukkaamassa raitista ilmaa. Siirtymävaiheiden vaivattomuus on junamatkailun suuri etu. Kun saavun Ouluun, en halua jäädä autiolle lentoasemalle odottelemaan aamun ensimmäistä bussia tai soitella kalliin taksin perään. Kävelen mieluummin rautatieasemalta kotiini 10 minuutissa.

Tiitu: Lentokone on kuin hissi. Nousen siihen ja äkkiä olen jossain aivan muualla. On todella terveellistä huomata miten pitkä matka Varsovasta todellisuudessa on Tampereelle. Lentokenttien turvatarkastukset ovat myös todella raastavia. Rautatieasemalle voi kävellä ja junaan voi vain nousta. Se on inhimillisempää. Lentokentät ja lentäminen nostavat stressitasoani. Junassa on aikaa ajatuksille. Moni rautatieasema on kaunis rakennus, jossa on melankolista lähdön tunnelmaa. Rautatieasemissa parasta on se, että ne sijaitsevat lähes aina kaupungin keskustoissa toisin kuin lentoasemat. Junaa vaihtaessa voi ehtiessään tehdä vaikka pienen kävelyn kaupungilla. Lentokentällä tämä tuskin onnistuu.

Mikä oli suosikkietappi ja/tai -kulkuväline?

Ainurin suosikkietappi: Laivamatka Göteborgista Kieliin Stena Linella. Toisin kuin Ruotsinlaivassa Turusta Tukholmaan, hytti oli tilava ja hiljainen, ja siinä oli ikkunakin. Nukkuminen oli rentouttavaa ja aamuherätys inhimilliseen aikaan. 

Tiinan suosikkikohtia: Tällä kertaa tuntui erityisen juhlavalta lähteä Turun satamasta, kun olimme yhdessä lähdössä seikailulle. Samoin oli ihanaa saapua Tukholmaan kukonlaulun aikaan kerrankin yhdessä eikä yksin. Aamun kruunasi aamupala legendaarisessa Vete-Kattenissa ennen Göteborgin-junan lähtöä. Myös saapuminen Antwerpeniin oli juhlava. Asema löi meidät ällikällä, se oli kuin jonkinlainen junamatkailun pyhättö.

Hannan suosikkietappi: Kävin tällä matkalla ensimmäistä kertaa Göteborgissa ja ihastuin kaupunkiin. Paluumatkalla minulla oli mahdollisuus jäädä yhdeksi yöksi Göteborgiin ja tutustua paremmin kaupunkiin. Maata pitkin matkailun parhaita puolia on erilaisten paikkakuntien, niin isojen kuin pienien näkeminen. 

Tiitun parhaat hetket: aina kun juna lähti asemalta ja kaupunki jäi taa. Matka jatkui kohti uusia maisemia. Istuin aina pitkään katsomassa junan ikkunasta maisemien vaihtumista keskustan korkeista rakennuksista esikaupungeiksi ja teollisuusalueiksi ja lopulta maaseuduksi. 

    Hienoin etappi Tiitun matkalla oli Hampurista Flensburgiin, jossa olin yötä kivassa vanhassa hostellissa satamassa, siis meren rannalla. En ollut koskaan ennen mennyt sitä väliä. Juna ylitti korkealla sillalla pienen kaupungin, ilmeisesti Rendsburgin ja välillä rata kulki aivan purjevenesatamien vierestä. Flensburg, aivan Saksan ja Tanskan rajalla, oli hyvin säilynyt ja kaunis vanha tanskalainen satamakaupunki, joka nykyään sijaitsee nippanappa Saksan puolella. Suosittelen retkikohteeksi. Juutinrauman silta on myös jännä, mutta sen olen itse ylittänyt jo monta kertaa, että uutuudenviehätys on jo vähän kadonnut.

Mistä oli matkalla erityisesti iloa?

Hanna: Yhdessä matkustaminen oli mukavaa. Kevensi matkaa, kun yhdessä huolehdittiin käytännön asioista. Maantieteellisesti pitkälle matkalle kannattaa varata tarpeeksi aikaa, etenkin manner-Euroopassa junaliikenteen takia. Matka-aikataulumme oli mielestäni onnistuneesti suunniteltu, eikä oikeastaan missään vaiheessa ollut kiire.

Ainur: Meillä oli hyvä ryhmähenki ja kaikkien tarpeet otettiin huomioon. Tunnistan itsessäni taipumuksia kiukutteluun ja mököttämiseen jos joudun ryhmän vuoksi laiminlyömään perustarpeitani. Näin ei käynyt tällä kertaa, vaan kaikki pitivät yhdessä huolta että ehdimme sopivin väliajoin virkistäytyä ja täydentää varastoja. Vastoinkäymisistäkin tuli ensi harmituksen jälkeen hauskoja muistoja, kun puimme niitä yhdessä.

Tiitu: Iloisesti yllätyin, että ihan jokainen juna matkallani oli aikataulussa. Iloitsin myös yksin matkustamisesta. Ei tarvitse ottaa huomioon kuin oma väsymys, nälkä ja muut tarpeet. Voin mennä juuri siihen asemaravintolaan, johon huvittaa mennä tai ostaa vain kaupasta eväät jos en jaksa etsiä ravintolaa. Voin muuttaa mieleni hetkessä, neuvottelematta kenenkään kanssa yhtään mistään. Yksin matkustaminen sopii minulle tosi hyvin.

Jatkuu viikon päästä 25.11.2022.