Kaikki kirjoittajan keidenkaupunki artikkelit

Osa XXVIII Pyöräilykaupunki, nyt! loppuosa

Tämä on jatkoa kaksi viikkoa sitten julkaistulle sarjakuvalle, jossa pyöräillään pitkin Berliinin katuja Sternfahrt-polkupyöräilytapahtumassa.

Seuraava osa ilmestyy taas kahden viikon kuluttua eli 14.7.2023

Muista myös tämä! Klikkaamalla kuvaa saat lisätietoa!

Liveroolipeli Erilaiset lähtökohdat, yhteinen kaupunki

Kulttuuritalo Laikku, Tampere

La 19.8.2023

klo 14-17

Tervetuloa osallistumaan Erilaiset lähtökohdat, yhteinen kaupunki -liveroolipeliharjoitteeseen, eli larppiin. Larpin pelikenttänä toimii Tampereen keskustassa, osoitteessa Keskustori 4, sijaitseva Kulttuuritalo Laikku.

Iltapäivän kestävän larpin aikana tutkitaan, miten erilaiset toimintaedellytykset, ideologiat ja niiden ympärille rakentuneet yhteisöt vaikuttavat siihen, millaista ympäristöä kaupunkiin rakentuu.  Larpin järjestävät yhteistyössä Keiden kaupunki -hanke sekä omaehtoista arkkitehtuuri- ja muotoilukoulutusta järjestävä Trojan Horse -kollektiivi. Larppiin osallistuminen ei edellytä aiempaa kokemusta roolipelaamisesta. Tapahtuma on ikärajaton ja maksuton.

Osallistuminen edellyttää ennakkoilmoittautumisen. Ilmoittautuminen ja lisätietoja tästä linkistä:

Osa XXVI Kaupunki muutoksen kynnyksellä

Nyt sarjakuva saa jatkoa jälleen! Edellisestä julkaisusta onkin vierähtänyt aikaa. Tässä välissä olen piirtänyt kaikki loput sivut (väritys on vielä kesken) luonnostellut kantta ja järjestänyt syksyn näyttelyä. Olemme saaneet tulevan kirjan nimenkin päätettyä. Sen nimeksi tulee:

Polkimilla – Nyt, ennen ja tulevaisuudessa

Kirjan julkaisee sarjakuvakustantamo Suuri kurpitsa ensi syksynä. Tai julkaisee jos minä vaan saan oman osani tehtyä ajallaan. Paljon on vielä kesken: sivuja värittämättä, kansi piirtämättä ja rutosti tietokoneilua tekemättä. Ikävä kyllä emme elä 1990-luvulla ja tällaisen analogisen taiteilijankin pitää saattaa sarjakuva digitaaliseen muotoon. Näissä verkkojulkaisuissa kun koko ei riitä painotuotteeseen.

Tässä jaksossa seikkaillaan lähellä nykyhetkeä, vuodessa 2018. Tampereen kaupungin edustajista en yrittänyt tehdä näköisiä. He tuskin ovat autokaupungista vastuussa. Ainakaan yksin. Meistä jokainen on avain muutokseen. Kaupunkiin rakennetaan parempia pyöräväyliä jos pyöräilijöitä on paljon. Nouskaamme siis polkimille kaikki jotka pystyvät!

Seuraava osa ilmestyy taas kahden viikon kuluttua 16.6.2023 ja kirja ilmestynee syksyllä 2023.

Utopiakaupunkia etsimässä – Searching for a Utopian City

Keiden kaupunki -hanke järjestää 19.8.–24.9.2023 taidenäyttelyn Tampereella Kulttuuritalo Laikun galleriassa osoitteessa Keskustori 4. Näyttelyyn valitut taiteilijat on kutsuttu kuvaamaan utopiakaupunkiaan. Alla kerrotaan mukana olevista taiteilijoista.

The Whose City project is organizing an art exhibition in Tampere in Kulttuuritalo Laikku gallery at Keskustori 4 from 19th of August to 24th of September 2023. Selected artists have been invited to describe their utopian city in their artworks. You can find more information about the artists below.

Özgü Gündeşlioğlu on materiaalilähtöinen taiteilija, joka nauttii ajelehtimisesta käsintekemisen prosessissa. Pääasiassa hänen materiaalinsa on keramiikka, mutta myös tekstiili- ja muut savimateriaalit. Hänen teoksensa pyörivät kokeilujen, ajallisuuden, rajapintojen, plastisuuden ja yhteistyökäytäntöjen ympärillä.

Özgü Gündeşlioğlu (she/her) is a material-based artist who enjoys drifting in the crafting process. Mainly ceramic, but also textile and clay materials lead her practice. Her works revolve around experiments, temporality, interfaces, plasticity and collaborative practices.

http://www.ozgugundeslioglu.com


Photo by Gladys Camilo

Minjee Hwang Kim on Soulista kotoisin oleva helsinkiläinen kuvataiteilija ja feministi. ”Uskon pieniin asioihin”, kertoo Minjee Hwang Kim.

Minjee Hwang Kim is a visual artist and feminist from Seoul and based in Helsinki. ’I believe in the small things’ says Minjee Hwang Kim.

Home page


Photo by Shia Conlon

Nakurampa-projektin taiteilijat Tuisku Lehto ja Aku Meriläinen. Elokuvantekijä ja valokuvaaja Tuisku Lehto on kiinnostunut kehittämään eettisempää ja feminististä pornoa. Online-seksityötä tekevä mediataiteilija Aku Meriläinen asettuu projektissa esille muunsukupuolisena ja panseksuaalina MS-taudin kanssa elävänä ihmisenä.

The artists of the Nakurampa / Crip Sex Worker project are Tuisku Lehto and Aku Meriläinen. Filmmaker and photographer Tuisku Lehto is interested in developing porn into a more ethical and feminist form. Aku Meriläinen, a media artist who does online sex work in the project, presents themselves as a nonbinary and pansexual person living with Multiple Sclerosis.

https://www.instagram.com/nakurampa/

https://www.instagram.com/kanimuri/


Photo by Tuisku Lehto

Nina Mutik on laaja-alainen taiteilija, joka tekee mm. sarjakuvia, kuvataidetta ja osallistavaa taidetta. Ninan tuotannossa näkyvät vahvasti vähemmistöäänet, queer-aktivismi ja Ninan rakkaus metsään ja kansantaruihin.

Nina Mutik is a wide-ranging artist who makes e.g. comics, visual art and participatory art. Minority voices, queer activism and Nina’s love for the forest and folk tales are strongly visible in Nina’s art.

instagram.com/ninamutik/

https://www.facebook.com/ninamutik

https://www.webtoons.com/en/challenge/nina-mutik-comics/

https://www.patreon.com/ninamutik


Drawing by Nina Mutik

Emmi Nieminen on tamperelainen kuvataiteilija ja sarjakuvataiteilija. Nieminen yhdistelee teoksissaan perinteisiä fyysisiä menetelmiä kuten guassia, akvarellia ja mustelaveerausta digitaalipiirrokseen. Niemisen teoksien aiheet lipuvat ihmisen ja toislajisten suhteissa sekä kommunikaation vaikeudessa. 

Emmi Nieminen is a visual artist and comic artist from Tampere. In her works Nieminen combines traditional methods such as gouache, watercolor and ink with digital drawing. The subjects of Nieminen’s works revolve around the relationship between humans and other species and the difficulty of communication.

https://emminieminen.wordpress.com/


Drawing by Emmi Nieminen

Väinä Räsänen on muunsukupuolinen piirtäjä ja kuvataidekasvattaja. Väinä piirtää pääasiassa lyijykynällä paperille. Viime aikoina 2000-luvun taitteesta nousevat visuaaliset ilmiöt ja muistot ovat kutkutelleet Väinän mielessä ja näyttelyyn tulevat teokset ottavatkin inspiraatiota joistakin sellaisista…

Väinä Räsänen is a nonbinary drawer and art educator. They mostly draw with pencil on paper. Lately, visual phenomena and memories from early 2000 have been titillating in their mind and the works for the exhibition will be heavily inspired by some of those…

https://www.instagram.com/rasavaina/


Drawing by Väinä Räsänen

Sara Hildén -akatemian kymmenennen vuosikurssin 15-16 vuotiaat tekijät unelmoivat teoksissaan kaupungeista, joissa on väriä ja elämää. Kaupungeissa vallitsee sosiaalinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Paikasta toiseen pääsee kätevästi julkisilla kulkuneuvoilla, ja kaupungeissa sijaitsee paljon avoimia ja ilmaisia tiloja nuorten kohtaamiselle.

The 15-16-year-old students of the Sara Hildén Academy art school dream of cities with color and life in their art works. Social equality and anti-discrimination prevail in cities. You could easily get from one place to another by public transport, and there would be many open and free spaces for young people to meet.


Drawing by Siiri Haapio

Jiipu Uusitalo on tamperelainen sarjakuvapiirtäjä. Hänen sarjakuvissaan yhteiskunnallisuus yhdistyy villiin surrealismiin. Utopiakaupunki-näyttelyn teoksissa hän on tehnyt yhteistyötä Tampereen Vanhan Kirkon kanssa.

Jiipu Uusitalo is a comic artist from Tampere. In their works social issues are combined with wild surrealism. In the works of the Utopian City exhibition they have collaborated with the Tampere Old Church.

https://tajukankaankutoja.sarjakuvablogit.com/


Drawing by Jiipu Uusitalo

Tervetuloa elokuussa tutustumaan millaisista kaupungeista nämä ihmiset unelmoivat ja millaista on se elämä, jota näissä utopiakaupungeissa eletään.

You can find out in August what kind of cities these people dream of and what life is like in these Utopian cities.

Osa XXV Pyöräilyn tulevaisuus autojen kaupungissa

Sarjakuva saa jälleen jatkoa. Tällä kertaa katsellaan menneisyyden lisäksi tulevaisuuteenkin. Tämä sarjakuva on ilmestymässä syksyllä paperisena kirjana ja juuri nyt mun pitää varmistua, että näin todella tapahtuu, eli piirtää vimmatusti. Julkaisen täälläkin kaiken, mutten voi nyt vielä luvata milloin.

Lähdeluettelo

Liikenne- ja viestintäministeriö (2018) Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Helsinki: Liikenne- ja viestintäministeriö.

Liikennevirasto (2018) Henkilöliikennetutkimus 2016: Suomalaisten liikkuminen.
Helsinki: Liikennevirasto.

Männistö-Funk, Tiina (2021) Pyöräilyn kohtalo autojen kaupungissa: Kaupunkiliikenteen muuttuvat tilat Turussa 1950–1970-luvuilla. Teoksessa Tanja Vahtikari et al. (toim.), Humanistinen kaupunkitutkimus. Vastapaino, 195–224.

Osa XXIV Pyöräilyn luokka-asema

Nyt jatkuu jälleen Tiina Männistö-Funkin tutkimukseen perustuva sarjakuva. Seuraava osa ilmestyy taas kahden viikon päästä 7.4.2023.

Lähdeluettelo

Cox, Peter (2019) Rethinking Bicycle Histories. Teoksessa Tiina Mannisto-Funk & Timo
Myllyntaus (toim.), Invisible Bicycle : Parallel Histories and Different Timelines. Leiden:
Brill, 23–47.

Liikennevirasto (2018) Henkilöliikennetutkimus 2016: Suomalaisten liikkuminen.
Helsinki: Liikennevirasto.

Martens, Karel (2017) Transport Justice: Designing Fair Transportation Systems. New
York: Routledge.

Mauranen, Tapani (2007) Ajatte tuulenkeveydella! Teoksessa Velomania: Pyörällä halki
aikojen
. Tampere: Tampereen museoiden julkaisuja 98, 95–171.

Männistö-Funk, Tiina (2021) Pyöräilyn kohtalo autojen kaupungissa: Kaupunkiliikenteen muuttuvat tilat Turussa 1950–1970-luvuilla. Teoksessa Tanja Vahtikari et al. (toim.), Humanistinen kaupunkitutkimus. Vastapaino, 195–224.

Oosterhuis, Harry (2019) Entrenched Habit or Fringe Mode: Comparing National Bicycle
Policies, Cultures and Histories
. Teoksessa Tiina Männistö-Funk & Timo Myllyntaus
(toim.), Invisible Bicycle : Parallel Histories and Different Timelines. Leiden: Brill, 48–97.

Peltola, Jarmo (1995) Liikenne maassamuuton Suomessa. Teoksessa Jaakko Masonen &
Mauno Hanninen (toim.) Pikeä, hikeä, autoja: Tiet, liikenne ja yhteiskunta 1945–2005.

Sundstrom, Leif (1969) Liikenne ja tasa-arvo. Teoksessa Leena Maunula (toim.) Alas
auton pakkovalta. Helsinki: Tammi, 69–100.

Osa XXIII Kanjonin silta

Sairaslomani on vihdoin loppu ja olen pääsyt taas piirustuspöydän ääreen. Tässä sarjakuva, joka on jatkoa ennen sairaslomaa alkaneelle tarinalle lapsuuteni Hervannasta. Sarjakuvan taustatyöstä kerron päivityksen lopussa.

Seuraava osa ilmestyy taas kahden viikon kuluttua 24.3. 2023.

Sarjakuva perustuu suurelta osin muistoihini. Minulla oli vakaa muistikuva, että Kanjonin sillalla ei olisi ollut kevyen liikenteen väylää lainkaan. Löysin kuitenkin Tampereen kaupungin karttapalvelusta ilmakuvan vuodelta 1987, eli hieman sarjakuvan tapahtuma-ajankohtaa myöhemmin. Siinä jonkinlainen kevyen liikenteen väylä sillalla kulkee.

Lähde: https://kartat.tampere.fi/oskari/

Finna.fi-hakupalvelun avulla löysin Työväenmuseo Werstaan kuva-arkiston kuvan sillalta ja kuvassa kevyen liikenteen väylä on rajattu moottoriliikenteestä betoniporsailla ja niiden väliin viritellyllä kettinkiaidalla. Tarkkaan katsoessa tämän rakennelman voi ehkä nähdä ilmakuvassakin. Werstaan kuvan kuvausajaksi on merkitty 80-luku, Tampereen kaupungin linja-auton perusteella arvioisin vuosikymmenen loppupuolelta. Kevyen liikenteen väylän ja autotien välissä ei näytä kulkevan katualueen käyttötarkoitusta rajaavaa katukiveystä eli rotvallia. Selvästikin liikkuminen jalkaisin tai pyörällä on sillalla koettu vaaralliseksi, koska autot on jossain vaiheessa rajattu betoniporsain ja kettingein omalle puolelleen. Ja onhan pyöräilylle ja jalankululle varattu tila voinut olla aluksi paljon kapeampikin. Hervannan Valtaväylällä, joka sillan ylittää, ajonopeudet olivat ja ovat yhä korkeita.

Veikko Seppänen/ Työväenmuseo Werstas

Lapsena Kanjonin silta tuntui paljon pidemmältä kuin nykyään. Ihan loputtoman pitkältä ja sitä kokemusta olen tässä myös halunnut kuvata. Siskollani ei oikeasti ollut tuollaista vaaleanpunaista takkia, mutta tiedän, että sellaisen hän olisi varmasti halunnut. Meillä lapset puettiin pääsääntöisesti pelastusarmeijan kirpputorilta ostettuihin vaatteisiin, mikä ei tuohon aikaan ollut ollenkaan hienoa, ekologista tai edes kierrättämistä, vaan ainoastaan merkki köyhyydestä.(Myöhemmin minulle selvisi että emme olleet köyhiä, lapsille ei vaan osteltu vaatteita tuhlailevasti) Kirpputorivaatteissa ilakoivat vielä 1970-luvun kuosit ja värit. Vaaleanpunainen ei todellakaan kuulunut niihin.

Viimeisessä ruudussa näkyvä Turtolan automarketti ei oikeasti sijaitse ihan noin lähellä Kanjoninsiltaa.

Nykyään kanjonin ylittää kaksi vierekkäistä siltaa ja rotvallilla moottoriliikenteestä erotettu kevyenliikenteenväylä kulkee molemmilla silloilla. Tampereen ratikalla on kanjonin yli vielä oma siltansa ja silläkin sillalla on oma kevyen liikenteen väylänsä.

Osa XXII Hervannan kevyen liikenteen väylillä

Tämä on oikeastaan prologi erääseen lapsuudenmuistooni, jota joudutte nyt vielä odottamaan. En tiedä milloin pystyn taas julkaisemaan, sillä joudun yllättäen leikkaukseen, joka liittyy toissavuotiseen pyöräilyonnettomuuteeni. Murtunut solisluuni ei ole luutunut ja se pistetään nyt ruuveilla kasaan. Siitä seuraa usean viikon sairausloma. Jatkan taas kun saan liikuttaa oikeaa kättäni.